Voisiko Helsingin kansallisesta kaupunkipuistosta tulla kaikille avoin elinikäisen oppimisen oppimisympäristö? Muun muassa tätä pohdittiin, kun KKP!-ryhmä vieraili kaupungin opetus- ja varhaiskasvatusvirastissa syyskuussa.
Uusi opetussuunnitelma johdattaa koululaiset ulos luokkahuoneista ja koulurakennuksista. Helsingissä koko kaupunki on tästä eteenpäin kaikkien koululaisten yhteinen luokkahuone. Opetussuunnitelman toinen keskeinen teema on ilmiöoppiminen, jossa hahmotetaan erilaisia ilmiöitä ilman oppiaineiden rajoja.
Kummassakin virastossa nähdään kansallinen kaupunkipuisto mahdollisuutena houkutella lapset ja nuoret, sekä myös aikuisopiskelijat, kokemaan ja tutkimaan kaupunkiluontoa ja kulttuuriympäristöjä. Digitaalisuus, joka sekin on opetussuunnitelman kantavia sisältöjä, kutsuu kaikkia puiston käyttäjiä, muun muassa koululaisia, opettajia, museoita, yrityksiä, yhdistyksiä ja retkeilijöitä jakamaan kokemuksiaan ja tietojaan, jotka hyödyntävät kansallisen kaupunkipuiston sisältöä.
Kun koko kaupunki on luokkahuone, tarvitsevat retkeilevät koululaiset ja päiväkotilapset pohjoisessa ilmastossamme myös työskentely- ja levähtämistiloja. Siksi kansalliseen kaupunkipuistoon syytä luoda olla vapaasti lainattavien tilojen verkosto.
Elinikäinen oppiminen vaatii kansalliselta kaupunkipuistolta myös saavutettavuutta ja uusia ratkaisuja, että myös henkilöt, joille liikkuminen on hankalampaa kuin suurimmalle osalle meistä, pääsevät nauttimaan kaikille yhteisestä olohuoneesta .
Jos koko kaupunki on luokkahuone, kansallinen kaupunkipuisto on löytöretki luontoon ja kulttuuriin, mutta myös virkistyksen ja rauhoittumisen nurkkaus. Olisi hienoa, jos Helsinki loisi Ulos luokkahuoneista vihreään luontoon ja kaupungin aarteiden äärelle -ajattelusta ja sen toteuttamisen tukemisesta itselleen kiinnostavan, kansainvälisen brändin.